Kolumni: Amerikkalainen kaupunkikulttuuri on vilinää ja kohteliaita sanoja

Amerikkalaisessa isossa kaupungissa tungos on jokapäiväinen ilmiö. Kuva: Jari Happonen

Asun New York Cityn metropolialueella. Se on pinta-alaltaan suurin piirtein samankokoinen kuin Keski-Suomi ja Pohjois-Savo yhteensä. Pieni ero on väkiluvussa: Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa elelee suunnilleen 530 000 ihmista, kun täällä saman kokoisella pläntillä asukkaita on melkein 24 miljoonaa eli melkein saman verran kuin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yhteensa. Pisimmilläänkin naapuriin on siis lyhyt matka.

Suuri joukko ihmisiä pienellä alueella muokkaa väkisinkin käyttäytymistä sujuvampaan suuntaan. Anteeksi pyydetään pienimmästäkin syystä. Se on tapa toimia, tottumus. Apua tarjotaan pyytämättä ventovieraalle. Liikenteessä huomioidaan muut ja tilan antaminen ei ole häpeä. Käsimerkeistä ”Kiitos” ja ”Mene sinä ensin” ovat huomattavasti keskisormea yleisempiä. Töötti kyllä huutaa tarvittaessa, mutta sen merkitys ei ole automaattisesti negatiivinen. Se on kaupungin ääni.

Kaoottisuudessa on selkeä järjestelmä.

Kun Manhattanilla kävellessä katselee vastaantulijoita, voi olla melko varma, ettei heihin törmää toista kertaa. Jokainen voi olla oma itsensä. Jos ajatus vieraasta ihmisesta ahdistaa, metro ja muu julkinen liikenne on tehokasta siedätyshoitoa!

Askelrytmi Amerikassa on nopea: katsekontaktia vältellään, jalankulkijoiden liike ei pysähdy edes punaisiin valoihin. Tähän tottuminen vei hetken ja lopulta mukanaan. Oviaukkoihin tai portaiden päähän ei jäädä tekemään tulppaa. Kertakäyttökasvot luovat vapauden tunteen. Se, aiheuttaako se surua vai iloa, riippuu ihmisestä.

Vaikka suurkaupunki on melkoinen hajujen sekamelska, siellä on helppo hengittää.

Pikkukaupungissa, jossa NYC-alueella asun, arki on silti toisenlaista. Kylmän vauhdin tilalla on lämminhenkisyys. Puistossa ja rantaraitilla vastaantulijalle huikataan tervehdys ja hymyillään katseen kanssa. Juttelun aloittamiseen ei ole kynnystä. Kohteliaisuuksia lausutaan tilaisuuden tullen.

Hyvin täällä mahtuu olemaan.

Jari Happonen
Sydän-Laukaan koulun matemaattisten aineiden lehtori
Tavallisuuslarppausta Westportissa jo toista vuotta