MLL:n suunnittelija Markkanen: On huolehdittava, ettei ketään jätetä yksin

Mukaan kutsumisen kulttuuri tarjoaa monenlaisia tapoja osallistua hyvän kouluilmapiirin luomiseen. (Kuva: Jukka Mäkelä)

Yksinäisyys vaikeuttaa monen nuoren elämää, mutta se jää helposti sekä yksinäisen nuoren vanhemmilta että opettajilta ja muilta koulun aikuisilta huomaamatta. Noin joka kymmenes nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyys on kipeä tunne siitä, ettei kuulu joukkoon tai ei ole ketään, kenen kanssa jakaa omia ajatuksia. Se on ei-toivottua, epämiellyttävää ja ahdistavaa eikä sitä pidä sekoittaa yksin olemiseen, jota jokainen joskus kaipaa.

Yksinäisyys on nuoruudessa kehityksellinen riski, sillä nuori tarvitsee kavereita ja ystäviä, joiden kanssa kokea kiintymystä, yhteenkuuluvuutta, iloa, luottamusta ja harjoitella sosiaalisia taitoja. MLL:n koordinoimassa Youth Participation in Bullying Prevention -EU-hankeessa, jonka yksi neljästä suomalaisesta pilottikoulusta Sydän-Laukaan koulu on, toteutettiin kysely, jolla selvitettiin oppilaiden viihtymistä ja osallisuutta koulussa.

Kyselyssä nousi esiin, että yksinäiseksi itsensä kokevat oppilaat jäävät luokassa ilman luokkatovereiden sosiaalista tukea. He saavat muilta oppilailta vähemmän tukea ja kokevat harvemmin, että luokassa on hyvä ilmapiiri. He eivät uskalla yrittää, vaan pelkäävät tulevansa nolatuiksi. Yksinäisyys vaikuttaa voimakkaasti sekä nuoren viihtymiseen että oppimiseen koulussa.

Sydän-Laukaan koulussa on sekä tukioppilaiden että muiden osallistavien oppilaiden kanssa viime lukuvuoden ajan pohdittu keinoja, joilla muut oppilaat voivat lisätä hyvinvointia ja viihtymistä koulussa. Yhdessä on ideoitu sitä, millaista yhteisen toiminnan pitäisi olla, jotta se olisi kaikkien mielestä mukavaa ja innostaisi oppilaat osallistumaan. Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, että jokaiselle oppilaalle löytyy oma paikka ja sopivan kokoinen tila osallistua oman kouluyhteisön kehittämiseen. On pyritty luomaan mukaan kutsumisen kulttuuria, jossa tavoitteena on saada kaikki mukaan yhteiseen tekemiseen.

Paras kokemus yhdessä tekemisestä voi olla se, kun yhdessä muiden kanssa tuskastellaan, miten raskasta tuolien kantaminen yhteistä tapahtumaa varten on.

Nuorten vertaissuhteiden ja kaveritaitojen tukemisessa kaikki nuorten kanssa toimivat aikuiset ovat avainasemassa. Pienten lasten kaveritaitojen tukemiseen on kiinnitetty paljon huomioita, mutta lasten kasvaessa me aikuiset nostamme helposti kädet pystyyn. On helpompi ajatella, että porukan ulkopuolelle jäävä nuori on luonteeltaan yksin viihtyvä kuin tukea ystävyyssuhteiden solmimista. Myönteisillä, kannustavilla suhteilla oppilaisiin voidaan luoda koko ryhmään positiivista henkeä ja antaa esimerkkiä siitä, miten muita kohdellaan. Opettaja voi myös luoda kontakteja oppilaiden välille monin pedagogisin keinoin.

Aikuisten tehtävänä on olla luomassa mahdollisuuksia yhteiselle tekemiselle, jossa oppilaiden oma toiminta saa riittävästi tilaa. Oppilaita ei ole tarpeen jakaa kahtia aktiivisiin ja syrjäänvetäytyviin. Pienillä teoilla voidaan vaikuttaa siihen, että jokainen tuntee itsensä tärkeäksi kouluyhteisön jäseneksi. Kaikki mukaan kutsuva toimintakulttuuri tukee niin oppilaiden viihtymistä kuin oppimista koulussa.

Eeva-Liisa Markkanen
Suunnittelija
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

eve-markkanen